Työaika-autonomiaa

Uudesta työaikalaista on ollut viime aikoina useampia uutisia. Voimassa oleva laki on laadittu 1990-luvun alkupuolella ja se on sisältänyt useita säännöksiä, jotka ovat peräisin peräti 1940-luvulta. Tästä näkökulmasta lainsäädäntötyölle on ollutkin tilausta, erityisesti asiantuntija- ja tietotyön näkökulmasta.

Uudistetun lain tavoitteet ja pääperiaatteet säilyvät pitkälti ennallaan. Asiantuntijatyön osalta uuden lain suurin innovaatio tuntuu olevan uusi joustotyöaika. Se tuo eräänlaisen hybridin työaikamuodon ajasta ja paikasta riippumattomaan asiantuntija- ja tietotyöhön. Joustotyöajassa ollaan autonomisia siten, että vähintään puolet työajasta on sellaista, että työntekijä päättää itsenäisesti työajan sijoittelusta ja työntekemispaikasta. Työajan seurannassa tämä autonomisuus kuitenkin eräällä tapaa unohdetaan ja työ kuuluukin kaikkinensa työaikalain ja työajan seurannan piiriin, vaikkakin kevennetysti.

Joustojen lisääntyminen työaikasääntelyssä on sinällään hyvä asia. Itselleni jää kuitenkin hämärän peittoon, mitä hyödyllistä joustotyöaika varsinaisesti tuo, kun ajasta ja paikasta riippumaton asiantuntijatyö voidaan – ja on mielestäni myös järkevintä ja tehokkainta – järjestää täysin autonomisesti.  Tällöin myöskään työaikalakia ei sovelleta eikä työaikaa seurata tai ole edes tarve seurata. Fokus pysyy oikeissa asioissa eli työn tuloksissa sen sijaan, että seurattaisiin työhön käytettyä aikaa.

Onko joustotyöajassa siis kyse jonkinlaisesta välietapista ennen työaika-autonomiaa? Onko jokin asiantuntija- ja tietotyö järkevää järjestää siten, että työnantaja määrää puolesta ajan käyttöä ja työntekijä toisesta puolesta, ja johtaako tällainen järjestely olennaisesti parempaan lopputulemaan kuin työaika-autonomia? Yrittääkö joustotyöaika vastata osittain samoihin tarpeisiin, joihin yritetään vastata myös työnantajan työturvallisuusvelvoitteita ja työn kuormittavuuden seuraamista koskevassa sääntelyssä?

Itse tunnistan kuuluvani aidosta työaika-autonomiasta nauttivien joukkoon. Minulla ei ole työaikaa ja tehtäväni on itsenäinen – käytetyn ajan sijasta minun vastuuni kulminoituu siihen, että saan tarvittavat työt tehtyä. Koko kuvio perustuu siihen, mihin työsuhteen pohjimmiltaan pitääkin perustua: luottamukseen. Joustotyöajankin kohdalla puhutaan monessa kohtaa luottamuksesta, mutta jostain syystä lainsäätäjä on tunnistanut, että kaikissa tilanteissa luottamusta ei riitä loppuun asti ja työsuhteen osapuolten tulee tämän vuoksi varautua myös työaikojen osittaiseen sääntelyyn. Vierastan kuitenkin sitä ajatusta, että autonomia ja siten työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jääminen vaarantuisivat pelkästään siitä johtuen, että työntekijän tulee olla esimerkiksi viikkopalavereissa läsnä. Tarvittavien työn tulosten saavuttaminen voi toisinaan edellyttää esimerkiksi palavereihin osallistumista ja tällöin vastaavasti työnantajan on voitava luottaa siihen, että työntekijä hoitaa myös tällaiset osuudet omista tehtävistään. Tämän lähtökohdan ei tulisi johtaa siihen, että työ katsottaisiin työaikalain soveltamisalan piiriin kuuluvaksi.

Joka tapauksessa aika näyttää, minkälaisia innovaatioita joustotyöaika tuo mukanaan. Ehkäpä tälle löytyy oma paikkansa esimerkiksi niissä asiantuntijaorganisaatioissa, joissa työaika-autonomia ei ole (ainakaan vielä) vaihtoehto tai sellaisiin asiantuntijatehtäviin, joissa on jostain syystä tarve määritellä työnantajan toimesta osa työajoista kiinteästi.

Hienoa kuitenkin, että työaikalakia saadaan uudistettua ja työaikajärjestelyihin saadaan edes joitakin uusia avauksia!

 

Fakta: Mitä on joustotyö?

  • Joustotyö on ainakin osittain ajasta ja paikasta riippumatonta työtä
  • Se on työnantajan ja työntekijän väliseen luottamukseen perustuva työaikajärjestely
  • Uuden työaikalain myötä lakiin lisätään täysin uutena joustotyön käsite
  • Hallituksen esitys uudeksi työaikalaiksi on tarkoitus antaa kesän 2018 aikana

Lisätietoa aiheesta saat täältä.

 

Työsuhdeasioissa ota yhteyttä:

Anna-Maria Wassman
Senior Advisor
+358 50 575 8454
anna-maria.wassman@hrlegalservices.com